Pieniä suuria tekoja

Ojasta allikkoon: Myrskyryhmän raportti Rusakko-ekstraktiosta

Ote Atenzion loppuraportista tehtävältä Manda Kiehuu.

… turvavalmistelumme osoittautuivat tarpeettomiksi, sillä Rusakon löytäminen ei aiheuttanut ongelmia. Kuten pelkäsin, oikea tehtävä oli vasta alkamassa: Rusakko ei luottanut kaitsijoihinsa, ja hän oli linnoittautunut tulvivaan työhuoneeseen mukanaan panttivanki.
Hän vaikutti vaaralliselta ja epävakaalta. Mielessäni varauduin kuljettamaan hänet alukselle jätesäkissä.

Lopulta Rusakkoa ei tarvinnut tainnuttaa, sillä Whiten erikoistaidot herättivät hänen mielenkiintonsa – vaikka hän ei luottanutkaan meihin, hän suostui lähtemään mukaamme. Kävi ilmi, että olimme tavanneet ennenkin – mistä kumpikaan ei ollut tyytyväinen.
Valitettavasti tällä välin Imperiumin verkko oli kiristynyt ja väistääksemme partioita meidän oli jakauduttava: White, Tinthiscus ja Rusakko pyrkivät pinnalle huoltokuiluja pitkin, kun taas minä ja Iggy palasimme julkisia tietä pitäen samalla Imperiumin sotilaita silmällä.
Samalla olimme täydellisessä asemassa, kun joukko A tarvitsi harhautusta.
Saavutimme Yavinin helmen ja luulimme jo olevamme kuivilla. Myös lähtöselvitys sujui ongelmitta Iggyn jämptin sitoutumisen protokollaan ansiosta. Rusakko oli turvassa piilolokerossa, White ja Tinthiscus olivat keksineet hänelle jonkin lelun.

Täsä vaiheessa onnemme kääntyi, kun TIE-hävittäjälaivue lähti peräämme. Siviilialuksemme ei pystynyt karistamaan sotahävittäjiä eivätkä pikkupiraattien pelotteluun tarkoitetut aseemme olleet tarpeeksi tehokkaita. Kun hävittäjät saivat täsmäiskun hyperajoomme, jouduimme pakenemaan systeemin kaasujättiläisen asteroidikenttään tuuliajolla. Tällöinkin armonaikamme kestäisi vain, kunnes Imperiumi saisi yhden luotainaluksistaan alueelle. Päiviä hyvällä tuurilla, tunteja huonolla.

Päästyämme hetkeksi pätsistä Iggy diagnosoi pian aluksen pahimmat vauriot: hyperajon magneettipuristin oli haljennut, eikä aluksemme tulisi pääsemään järjestelmästä ilman sitä. Vielä pahempaa: hyperajo vaati Iggyn jatkuvaa huoltoa, ettei se musertuisi vielä huonompaan kuntoon. Hän ei voinut avustaa meitä osan etsimisessä.
Onneksi aluksemme skannerit olivat havainneet läheltä paikallisen kivenlouhijan, josta todennäköisesti löytäisimme varaosan.

Lyhyen keskustelun jälkeen päätimme, että diplomatia olisi vaihtoehto tällä kertaa – Kapinaliitto ei tietojemme mukaan ollut suuressa suosiossa Mandalla, ja Imperiumin meistä asettama palkkio olisi varmasti houkutteleva matalapalkkaiselle duunarille. Araknoidilouhijan pitäisi kuitenkin olla heikko infiltraatiolle, sillä sen louhimien aiheuttama interferenssi sekoittaisi kaikki modernit turvatoimet – jos tuollaisen aluksen miehistöllä olisi niihin edes varaa.
Kaikki sujui hyvin, kunnes törmäsimme yllättävän vikkelään pojannulikkaan ja hänen droidiinsa konehuoneessa. Rutiinikolkkaus muuttui yhtäkkiä panttivankitilanteeksi, eikä kapteeni meinannut uskoa vaatimuksiamme – jos olisimme kiinnostuneita puristimesta, hänen mielestään olisimme vain kysyneet sitä.
Lopulta Tinthiscuksen diplomaattiset kikat (ja mahdollisesti Whiten temput) vakuuttivan kapteenin vilpittömyydestämme. Hän suostui myymään puristimen naurettavaan hintaan: tämä tyhjensi operaatiokassamme ja kaikki paitsi yhden ohjuksistamme.

Uudella puristimellamme pääsimme kuitenkin takaisin avaruuteen – suoraan meitä odottavien TIE-hävittäjien syliin.
Jahti jatkui, mutta me olimme väsyneitä ja kuluneita hävittäjien saadessa jatkuvaa tukea lähestyvältä korvetilta. Takaa-ajo päättyi viimein, kun moottorimme sanoivat sopimuksensa irti. Jäimme odottamaan korvetin vetosädettä ja valmistauduimme pahimpaan.

Comments

MuadMouse Taleksi

I'm sorry, but we no longer support this web browser. Please upgrade your browser or install Chrome or Firefox to enjoy the full functionality of this site.